Ulkona syöminen on epämukavaa (varsinkin tässä maassa). Sitä ei voi syödä terveellisesti, vaan ihan varmasti heittää suuhunsa geenimuunneltua sapuskaa, kahtasataa eri ei-luonnollista ainesosaa yhdellä suupalalla, korkeafruktoosimaissisiirappia (joka on kuulemma mm. syöpää aiheuttavaa), ainakin. Ja joka ei edes maistu hyvältä.

Mutta minkäs teet, haluan minäki viettää hiukan sosiaalista elämää.

Eikä se nyt ole ihan pilkun päälle.

Mutta jos perustaa alkaisin luomaan terveelliseen suuntaan. Siis luomuun (taas kerran, joka täällä päin on tärkeämpää mitä Suomessa). Maitotuotteet, omput, porkkanat, maapähkinävoit luomuna. Ja soijatuotteet toki. Ei se oikeastaan pitäis tulla ees kauheen paljo kalliimmaksi -ja varsinki jos ei käy ulkona syömässä rahaa kuluttaen (itse käyn vain "ilmaisilla aterioilla") niin ei todellakaan pitäis käydä kalliimmaks kuin keskivertopetterin ostokset.

Seuraavilla kerroilla voisin oikeastaan kertoa ostamiani tuotteita, ja myös niiden hintoja. Aion käydä kaupassa ehkä tänään, ja terveyskaupassa sunnuntaina (siellä on kalliimpaa mutta myydään paljon luomua). Niin että en ainakaan pidä mitään ruokaostoksia "salassa".

Käyn kaupassa yleensä pari kertaa viikossa. Paitsi eilen kävin myös kaupassa mutta ku oli vaan neljän euron arvosen verran käteistä mukana, en paljon saanut kaupasta kotiin raahattua; ostin pussillisen appelsiineja ja 4-5 banaania.

Tällä hetkellä minulla on ruokavarastossani paketti tofua, läjittäin soijamaitoa, appelsiineja, banaaneja, ruusukaalta, rasvatonta maustamatonta jogurttia (myyvät vain rasvatonta yh), yksi mandariini, muutama omena, tummaa riisii, soijakastiketta, auringonkukansiemeniä, teetä, mausteita. Näkkäriä ja tummaa pastaa myös mutta niitä en oikeastaan syö.

Päivitystä tulee myöhemmin ostoslistasta.

Yleensä en osta ikinä mitään luomuna.

En vain pidä ajatuksesta että syön ruoan lisäksi myös aimo annoksen mitä kaikkea antibiootteja, hormoneja, torjunta-aineita, ... Varsinkin tässä maassa. Suomessa ehkä saattaisinkin olla suurinpiirtein tyytyväinen siihen normitavaraan mutta kaikkialla asiat ei ole niin hyvin, varsinkaan lihatuotteiden kohdalla. Kasvisyöjänä en lihaa toki paljoa (hehe) syökään mutta maitotuotteita tulee kulutettua. Niin en enää kestänyt ajatusta mitä shaissea sitä mahdollisesti syö.

Olen jo rakastunut ajatukseen luomuna ostamisesta. Siis tietenkin vain joitain tuotteita; niitä mitä on tärkeämpää luomuna ostaa. Maitotuotteet, omenat, porkkanat (olen porkkanoiden suurkuluttaja..) luomubanaanitkin olivat muuten 'halpoja'.

Minun kroppani kiittää. Ja se raha ei mee mihinkään turhuuteen kuten vaatteeseen jota en ikinä pidä päällä. Ei, se menee siihen materiaan mitä minun kroppani käyttää hyväksi ja millä se rakentaa hyvinvointiaan.

Eikä se tule paljoakaan kalliimmaksi kun tietää mitä on tekemässä. Enkä halua elää niin köyhäläisen elämää että joudun tunkemaan kurkkuuni paskaa. Ei, minä olen arvokkaampi.

Alkuviikosta ahmin läjän ruokaa, ja siinä seuraavat päivä kaks jouduin tsemppaamaan vähän syöden. Eilen taas ahmin -tällä kertaa iltapalaks pari hedelmää, ison paketin rusinoita, 100g maitosuklaalevyn ja pienen paketin juustoa. En jaksa miettiä kalorilukuja mutta tänään syön vähemmän, ja toivon että voin jatkaa elämääni suurinpiirtein normaalisti huomisesta lähtien.

Ja ironista on se, että eilisaamuna nousin ylös, ja huomasin olevani juuri sopivan painoinen ja tyytyväinen peilikuvaani. Yleensä juuri noina päivinä sorrunkin ahmimaan. Silloin kun en ole laihduttamassa, ahmin.

Olen kuitenkin pitemmällä tähtäimellä lähestymässä ravitsemuksellista tyytyväisyyttä. Ainakin yleinen tilanne on parempi kuin ennen blogin aloittamista.

Että en minä kontrolloimisesta ole vaan päässyt vielä yli. Mutta on se hei helpottanut. En ole enää niin pakkomielteinen ruoan ja liikunnan suhteen. Syön ja liikun enemmän miten haluan.

Suklaata on koko päivä tehnyt mieli mutta unohdin ostaa sitä kaupasta. Ehkä sitten huomenna tai joku päivä. Tummaa suklaata. Menkat saattaa olla lähestymässä.

Plussakaloreita taisi kertyä luumusyyn lisäksi myös sen takia että en syönyt tarpeeksi proteiinia; lounaaksikin söin vain riisiä kasvisten ja pähkinöiden kera.

Eikä minua haittaa plussakalorit tai se että kalorit laskin. Kun ei kumpikaan minua ahdista tai tee minusta mitenkään neuroottisempaa ihmistä. Niin mikäs siinä sitten.

Viime aikoina on mennyt ihan hyvin; olenhan syönyt ihan sitä mitä olen halunnut. Jopa vähemmän mitä olen kuluttanut todennäköisesti (en ole laskenut). Se saattaa myös muuten olla yksi syy miksi tänään oli hinku syödä sokeripitoisia eineksiä, ja sen vuoksi tuli illalla vielä nälkä (kun ei ne kuivatut luumut ym. niin kauaa nälkää pidä loitolla..)

Lopuksi päivän mietelause: jokainen luo oman onnensa.

Aloin nimittäin kontrolloida taas syömisiäni. Nyt illalla laskin syömiseni, en voinut olla tekemättä sitä, ja huomasin että oon tainnu syödä hilkkusen verran liikaa tälle päivälle, enkä enää syöny iltapalaa vaikka onki pieni nälkä. Olisin muuten siis syönyt.

Oon huomannu että aina ku rajoittaa jostain niin se tulee kyllä korkojen kera takaisin. Ois siis voinu syödä vaan iltapalan. Mut en enää ku perskatti menis yli kulutuksen... :P

Söin melkeen paketin rusinoita tänään, ja siinä tuli samalla toki paljo sokeria niin taisi olla päivän kulmakivi.

Tärkeämpää: katselin alastonta kroppaani suihkussa. Joo-o, huvinsa kullakin. Kysyin itseltäni: olenko tyytyväinen tähän? Hyväksynkö oman kroppani? Kuvittelin joku päivä näkeväni vanhan naisen kropan allani (joskus 40v-> päästä), ja mietin että hyväksynkö sen ajatuksen. Ja sitten vanhana tulenko hyväksymään myös silloin kroppani. Ja tulenko hyväksymään kroppani raskauksien jälkeen.

Ja jos vastaus jokaiseen on kyllä niin perskatti ei oo mitään järkeä vertailla omaa kroppaa kokoajan johonki teinimallin kroppaan, niiku oon ennen tuntunu tekevän. Oma kroppa on oma kroppa, ja siitä kannattaa pitää huolta ja sen hyväksyä juuri sellaisena kuin se on. Ja me jokainen ollaan kaunis.

Olen mahdollisesti päässyt sen yli.

Ainakin viime päivinä olen syönyt ihan mitä haluan. Enkä käytännössä kuitenkaan ole elänyt ravitsemusmielessä katastrofaalisia päiviä vaan itse asiassa... terveellisiä.

Toitotan itselleni siinä hetkessä kun rajoitan ajatustasolla ruokavaliotani tai kun mieli tekee jotakin hyvää että "saan syödä ihan mitä haluan". Se ajatus keventää oloa huomattavasti. Mitä enemmän sallii itselleen, sitä vähemmän haluaa. Hullua mutta tuntuu todelta.

Olen tyytyväinen peilikuvaani.

Ihanaa. <3

Ehkä menkat on ollut osatekijänä, tai stressi, tai se että kävin puntarissa ja huomasin olevani lihavempi mitä luulin ja tämä tieto masensi minua ja seurauksena tunneahmin.

Mitäs nyt? Ajattelin jo rupeavani laihduttaa seuraavat muutama päivä. Mutta se toinen vaihtoehto olisi kuunnella itseään, syödä huomenna sen verran kun huvittaa, kuin sen jälkeenkin. Mitä sitten vaikka lihoinkin tänään, öö, 200g tai jotain? Eikö tärkeämpää pitemmällä juoksulla ole elää terveellisesti, onnellisesti pysyen ihannepainossaan kuin saada tuo 200g kidutuksen kautta pois?

Huoh. Miten tämä on näin hankalaa.

Eli mitä jos ryhtyisin siihen mihin en ole ikinä aikaisemmin ryhtynyt? Antaisin itselleni 2000kcal ylensyöntini anteeksi, jatkaisin elämääni normaalisti, hyväksyen jokaikisen suupalani, hyväksyen kroppani, hyväksyen 200g lihoamiseni... Kurkottelisin nimenomaan säännöllisiä ateriarytmejä, itseni kuuntelemista nälän suhteen enkä missään nimessä itseni kiduttamista laihduttamisen suhteen?

Se että laihdutan sen juuri lihoamani 200g, niin sillä on hintansa -neuroottinen suhtautumistapani ruokaan ei muutu. So What jos olen 200g lihavampi, se on melkein puoli pakettia voita joka saattaa kiiriä mahaani, joo, mutta kyllä minä olen kurkkua myöten täynnä stressiä syömisestä. Todennäköisesti juuri sen stressin takia sorrunkin ahmimaan. Jos kerrankin lassoaisin itse syyn kuin keskittäisin energiani korvaamaan vahinkoja?

"I do what I want to do. I say what I want to say." sanoi kerran joku viisas. Jatkaisin I eat what I want to eat.

Itsekuria, nälänhätää, epäonnistumista ei tarvitse jos vain kuuntelee fysiologisia tarpeitaan eikä sekoita ruokaa ja tunteita toisiinsa. Ruoka on energiaa kropalle. Ruoka on jotta jaksaa. Ei kannata syödä mitä tahansa moskaa; ainakin minä haluan itselleni toki "parasta". En nyt tarkoita mitään ultrakalliita luomutaateleita (en ainakaan tällä budjetilla) mutta en myöskään hot doggien syömistä päivästä toiseen.

Semmoista ajattelin, että proteiinia on tärkeää saada aamulla ja aamupäivästä (ainakin minun kohdallani) että jaksan päivän. Energiansaanti muutenkin on minulla aamupäiväpainotteista jostakin syystä. Illalla voisin kuitenkin syödä hiilareita jonkun verran. Voisi edesauttaa kuulemma nukkumista.

Nyt ruokakaappini pursottavat tavaraa koska kävinhän kaupassa ostamassa säkittäin ruokaa:

on soijamaitoa, (maustamatonta) jogurttia, katkarapuja, vihanneksia (kesäkurpitsa, hiukan herkkusieniä, pari tomaattia, porkkanoita), hedelmiä (omppuja, appelsiineja, banaania), tofua, juustoja (savujuustoa ja edamia), rusinaa, maapähkinää, manteleita, hunajaa, teetä, (tummaa) suklaata... Kaapistani löytyy myös toki (täysjyvä)pastaa, (täysjyvä)riisiä, kaurahiutaleita, eri papuja, kuivaherneitä, linssejä, näkkäriä, kurpitsansiemeniä, oliiviöljyä, mausteita ja kaakaojauhetta. Lienee muuten tyhjentävä lista!

Tein muuten aivan parasta kaurapuuroa tänään! Rakastan kaurapuuroa (varsinkin halkaistuista kauranjyvistä, enemmän kuin niistä litistetyistä!), ja tämä sekoitus todellakin oli mieleeni:

Kaurapuuroa tilkalla suolaa, mätätään lautaselle

Päälle ripotellaan: yhden banaanin viipaleet, (suolaamattomia, toki suolattujakin voisi kokeilla) maapähkinöitä, rusinoita

Nam nam mitä herkkua!

Minä ihanana olentona. Ravitsen itseäni ruoalla. Kehitän kroppaani liikunnalla.

Syön mitä haluan. Liikun milloin ja kuinka paljon haluan.

Teen juuri mitä lystään.

Katson itseäni peiliin, ja hyväksyn näkemäni. Mahan, menneisyyden, silmien verisuonet, ajatukset. Kaiken.

Koska hyväksyn kaiken, niin itsessäni kuin ympäristössäni, ainakin siltä osin mikä ei juuri sillä hetkellä ole muutettavissa ja jonka haluaisin muuttaa, koska rakastan kaikkea niin itsessäni kuin ympäristössäni, koska kunnioitan kaikkea niin itsessäni kuin ympäristössäni.

Siksi. Haluan syödä puhdasta, laadukasta, hyvää ruokaa. Kehitän kroppaani eri liikuntamuotojen avulla. En hikoile hampaat irveessä kuntosalilla tai edes jääkaapin edessä; liikun ja syön miten haluan. Mutta haluan syödä ja liikkua hyväksyen, rakastaen, kunnioittaen.

Ja puhutaanpa lopuksi käytännöstä. Huomenna aamusta kauppaan. Ostan hedelmiä, hiukan vihannesta, rusinoita ja vaik maapähkinöitä. Ja hunajaa. Ja tofua.