Välillä pistän suuhuni roskaa. Varsinkin silloin kun olen ulkona syömässä -ja tätä tapahtuu vähintään kolme kertaa viikossa.

Ulkona syöminen on epämukavaa (varsinkin tässä maassa). Sitä ei voi syödä terveellisesti, vaan ihan varmasti heittää suuhunsa geenimuunneltua sapuskaa, kahtasataa eri ei-luonnollista ainesosaa yhdellä suupalalla, korkeafruktoosimaissisiirappia (joka on kuulemma mm. syöpää aiheuttavaa), ainakin. Ja joka ei edes maistu hyvältä.

Mutta minkäs teet, haluan minäki viettää hiukan sosiaalista elämää.

Eikä se nyt ole ihan pilkun päälle.

Mutta jos perustaa alkaisin luomaan terveelliseen suuntaan. Siis luomuun (taas kerran, joka täällä päin on tärkeämpää mitä Suomessa). Maitotuotteet, omput, porkkanat, maapähkinävoit luomuna. Ja soijatuotteet toki. Ei se oikeastaan pitäis tulla ees kauheen paljo kalliimmaksi -ja varsinki jos ei käy ulkona syömässä rahaa kuluttaen (itse käyn vain "ilmaisilla aterioilla") niin ei todellakaan pitäis käydä kalliimmaks kuin keskivertopetterin ostokset.

Seuraavilla kerroilla voisin oikeastaan kertoa ostamiani tuotteita, ja myös niiden hintoja. Aion käydä kaupassa ehkä tänään, ja terveyskaupassa sunnuntaina (siellä on kalliimpaa mutta myydään paljon luomua). Niin että en ainakaan pidä mitään ruokaostoksia "salassa".

Käyn kaupassa yleensä pari kertaa viikossa. Paitsi eilen kävin myös kaupassa mutta ku oli vaan neljän euron arvosen verran käteistä mukana, en paljon saanut kaupasta kotiin raahattua; ostin pussillisen appelsiineja ja 4-5 banaania.

Tällä hetkellä minulla on ruokavarastossani paketti tofua, läjittäin soijamaitoa, appelsiineja, banaaneja, ruusukaalta, rasvatonta maustamatonta jogurttia (myyvät vain rasvatonta yh), yksi mandariini, muutama omena, tummaa riisii, soijakastiketta, auringonkukansiemeniä, teetä, mausteita. Näkkäriä ja tummaa pastaa myös mutta niitä en oikeastaan syö.

Päivitystä tulee myöhemmin ostoslistasta.

Elän opiskelijabudjetilla, okei. Siitä huolimatta. Vaihdoin eilen luomuun ainakin hetkeksi. Ostin luomujogurttia, luomuomppuja, luomujuustoa ja luomurusinoita.

Yleensä en osta ikinä mitään luomuna.

En vain pidä ajatuksesta että syön ruoan lisäksi myös aimo annoksen mitä kaikkea antibiootteja, hormoneja, torjunta-aineita, ... Varsinkin tässä maassa. Suomessa ehkä saattaisinkin olla suurinpiirtein tyytyväinen siihen normitavaraan mutta kaikkialla asiat ei ole niin hyvin, varsinkaan lihatuotteiden kohdalla. Kasvisyöjänä en lihaa toki paljoa (hehe) syökään mutta maitotuotteita tulee kulutettua. Niin en enää kestänyt ajatusta mitä shaissea sitä mahdollisesti syö.

Olen jo rakastunut ajatukseen luomuna ostamisesta. Siis tietenkin vain joitain tuotteita; niitä mitä on tärkeämpää luomuna ostaa. Maitotuotteet, omenat, porkkanat (olen porkkanoiden suurkuluttaja..) luomubanaanitkin olivat muuten 'halpoja'.

Minun kroppani kiittää. Ja se raha ei mee mihinkään turhuuteen kuten vaatteeseen jota en ikinä pidä päällä. Ei, se menee siihen materiaan mitä minun kroppani käyttää hyväksi ja millä se rakentaa hyvinvointiaan.

Eikä se tule paljoakaan kalliimmaksi kun tietää mitä on tekemässä. Enkä halua elää niin köyhäläisen elämää että joudun tunkemaan kurkkuuni paskaa. Ei, minä olen arvokkaampi.

Ei se elämä oo ollu taaskaan ihan ruusuilla tanssimista noin ravitsemuksellisen hyvinvoinnin kannalta.

Alkuviikosta ahmin läjän ruokaa, ja siinä seuraavat päivä kaks jouduin tsemppaamaan vähän syöden. Eilen taas ahmin -tällä kertaa iltapalaks pari hedelmää, ison paketin rusinoita, 100g maitosuklaalevyn ja pienen paketin juustoa. En jaksa miettiä kalorilukuja mutta tänään syön vähemmän, ja toivon että voin jatkaa elämääni suurinpiirtein normaalisti huomisesta lähtien.

Ja ironista on se, että eilisaamuna nousin ylös, ja huomasin olevani juuri sopivan painoinen ja tyytyväinen peilikuvaani. Yleensä juuri noina päivinä sorrunkin ahmimaan. Silloin kun en ole laihduttamassa, ahmin.

Olen kuitenkin pitemmällä tähtäimellä lähestymässä ravitsemuksellista tyytyväisyyttä. Ainakin yleinen tilanne on parempi kuin ennen blogin aloittamista.

Ei tämä ihan ruusuilla tanssimista ole ollut. Eilen päätin syödä "päivälliseksi" maitosuklaata, ja tarkoittihan se sitä että sain koko illan kitua nälissäni kymmenen minuutin päästä suklaansyönnistä -siis sen jälkeen kun sokeritaso oli laskenut. Olin illalla vielä viihteelläkin, ja huh sentään kuinka paljon olisin maksanut ateriasta tai edes kaakaomukista mutta ei kun ei -olin syönyt jo "tarpeeksi".

Että en minä kontrolloimisesta ole vaan päässyt vielä yli. Mutta on se hei helpottanut. En ole enää niin pakkomielteinen ruoan ja liikunnan suhteen. Syön ja liikun enemmän miten haluan.

Tänä iltana laskin taas kalorit. Halusinhan tietää paljonko olin syönyt ylimääräistä. Mutta tein sen rennolla otteella, en ahdistuksesta. Ja plussakaloreita kertyi noin 600 verran; juuri sen verran söin kuivattuja luumuja.

Suklaata on koko päivä tehnyt mieli mutta unohdin ostaa sitä kaupasta. Ehkä sitten huomenna tai joku päivä. Tummaa suklaata. Menkat saattaa olla lähestymässä.

Plussakaloreita taisi kertyä luumusyyn lisäksi myös sen takia että en syönyt tarpeeksi proteiinia; lounaaksikin söin vain riisiä kasvisten ja pähkinöiden kera.

Eikä minua haittaa plussakalorit tai se että kalorit laskin. Kun ei kumpikaan minua ahdista tai tee minusta mitenkään neuroottisempaa ihmistä. Niin mikäs siinä sitten.

Viime aikoina on mennyt ihan hyvin; olenhan syönyt ihan sitä mitä olen halunnut. Jopa vähemmän mitä olen kuluttanut todennäköisesti (en ole laskenut). Se saattaa myös muuten olla yksi syy miksi tänään oli hinku syödä sokeripitoisia eineksiä, ja sen vuoksi tuli illalla vielä nälkä (kun ei ne kuivatut luumut ym. niin kauaa nälkää pidä loitolla..)

Lopuksi päivän mietelause: jokainen luo oman onnensa.