Palataanpa siihen meidän ideaalikuvaan.

Minä ihanana olentona. Ravitsen itseäni ruoalla. Kehitän kroppaani liikunnalla.

Syön mitä haluan. Liikun milloin ja kuinka paljon haluan.

Teen juuri mitä lystään.

Katson itseäni peiliin, ja hyväksyn näkemäni. Mahan, menneisyyden, silmien verisuonet, ajatukset. Kaiken.

Koska hyväksyn kaiken, niin itsessäni kuin ympäristössäni, ainakin siltä osin mikä ei juuri sillä hetkellä ole muutettavissa ja jonka haluaisin muuttaa, koska rakastan kaikkea niin itsessäni kuin ympäristössäni, koska kunnioitan kaikkea niin itsessäni kuin ympäristössäni.

Siksi. Haluan syödä puhdasta, laadukasta, hyvää ruokaa. Kehitän kroppaani eri liikuntamuotojen avulla. En hikoile hampaat irveessä kuntosalilla tai edes jääkaapin edessä; liikun ja syön miten haluan. Mutta haluan syödä ja liikkua hyväksyen, rakastaen, kunnioittaen.

Ja puhutaanpa lopuksi käytännöstä. Huomenna aamusta kauppaan. Ostan hedelmiä, hiukan vihannesta, rusinoita ja vaik maapähkinöitä. Ja hunajaa. Ja tofua.