Minä lasken kaloreita. Ja tiedän, että tänään olen syönyt (ahminut lienee kuvaavampi sana) sellaisella 1500 kalorilla ylimääräistä. Ei sitä, että olisin lihava, painoindeksini liikkuu tuolla 19.5 paikkeilla viimeksi kun puntarissa kävin. Vaikka maha näyttääkin tällä hetkellä koripallolta. Ei. Mutta se, että suhtaudun ruokaan näinkin neuroottisesti.

Ja vaikka olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesti terveydestä, terveyden kehittämisestä (siis jos laajennetaan käsitettä terveys muutenkin kuin "ei-sairas" -sarakkeen alle vaan... enemmänkin, sairas, terve, terveempi. Siinä missä yhdellä ei ole syöpää toinen juoksee maratoonin), juuri nyt olen ennen kaikkea kiinnostunut kehittämään itsessäni terveen suhtautumisen ruokaa kohtaan.

Ollaan rehellisiä. Tämä on siis lähtötilanne.

Ostan kaupasta, sanoisinko, terveellisiä ruokia. Paljon hedelmiä ja vihanneksia, jonkin verran maitotuotteita (lähinnä maustamatonta jogurttia, välillä juustoa), linssejä/tummaa riisiä(/papuja/herneitä), tofua, soijamaitoa, kuivahedelmiä, tummaa suklaata, hunajaa, pähkinöitä(/siemeniä), oliiviöljyä.
Siinä syömäni ruoat. Välillä tulee herkuteltua jäätelöllä tai suklaapatukalla mutta ovat hyvinkin satunnaisia herkkuja.
Niin. Ei se mene niin yksinkertaisesti.
Tänä aamuna esimerkiksi söin pussillisen manteleita valtavalla määrällä hunajaa. Päälle söin muutaman hedelmän. "Kaloreita" yli tuhat.
Kuivahedelmät mitä kaappiin ostan tulen syömään ostospäivänä. Kyllä, puolikin kiloa on välillä mennyt sen sileän tien. Enkä vieläkään ole tätä oppinut kun kaupassa käyn -"tällä kertaahan minä herkuttelen näillä kuivahedelmillä, säästän sateisen päivän varalle.  Just joo, ei oo hauskempaa kuultu.
Ostin toissapäivänä kilon hunajaa. Oon syöny siitä jo yli puolet.
Mikään mitä kaappiin ostan, varsinkin jos se on makeaa, ei säily.
Olen neuroottinen.

Nyt joku väläyttää että olen vain liian "laiha". Elimistöni kaipaa ruokaa. Voi olla, mutta tällöinhän minun ei kannattaisi syödä hunajaa tuhannen kalorin edestä vaan tehdä ihan kunnon pöperöä proteiineineen ja kaikkineen jotta saan syömille "kaloreilleni" jotain vastinetta.

Eli, joka tapauksessa, tässä jonkinlaista ehdottelua itselleni:
1. Osta kuivahedelmäpussi vain silloin kun aiot syödä sen. 1-2krt viikossa.
2. Hunajan voisi oikeastaan jättää toistaiseksi kauppaan. Ellen opi tuota loppupurnukkaa syömään 1rkl/päivässä -periaatteella.
3. Kunnon aamupala sisältäen proteiinia, ja kunnon lounas sisältäen runsaasti proteiinia.

Ja sitten haastavammat:
4. Syö silloin kun on nälkä
5. Syö niin paljon kuin tarvitset
6. Älä laske kaloreita
7. Urheile/liiku niin paljon kuin haluat. Laskematta kuluttamiasi kaloreita.


Olen kurkkuani myöten täynnä kalorinlaskentaa nimittäin. Se on antanut minulle hyvän työkalun olla neuroottisessa suhtautumisessa painonhallintaani. Eiköhän nyt anneta luonnon hoitaa tehtävänsä; haetaan toki tietoa terveellisistä ruoista, ja ostetaan kotiin terveellisiä ruoka-aineksia terveellä järjellä MUTTA kulutetaan niitä kuuntelemalla kroppaa.
Aiemmin olen kuunnellut järkeäni "oho, minähän en ole syönyt päivällistä vielä ollenkaan!", "apua vieläkin on kurniva nälkä vaikka olen käyttänyt päivän kaikki kalorit loppuun!". Se on ajantuhlausta ja energiansa käyttämistä toisaalta  negatiiviseen neuroottiseen tekemiseen mikä taas ei psyykkiseltä kannalta ihanteellisinta ole.

Mitään helppoa tämä ei tule olemaan, se on varma. Vuosien ajattelurakennetta ei nyt noin vaan pysty hokkuspokkus muuttamaan. Vaan yrittäkäämme parhaamme.

Ja ihanteellisuuteen minä pyrinkin. Ei sitä, että sitä saavuttaisin mutta lähemmäksi sitä on muutama askel aina hyvä ottaa.